Itämereen kulkeutuu typpeä myös suoraan ilman kautta. Typpilaskeuman suurimpia lähteitä ovat tie- ja meriliikenne, lämmityksessä ja teollisuudessa käytettävät fossiiliset polttoaineet ja maatalous. Typpilaskeumat voivat ilman kautta kulkeutua pitkiäkin matkoja. Ilmasta veteen liuenneella typellä on merkittävä vaikutus, sillä toisin kuin useimmat levät syanobakteerit eli sinilevät pystyvät käyttämään sitä ravintonaan.
Suomen kotimaan liikenteen aiheuttamat kasvihuonepäästöt ovat noin 20 % maan kaikista kasvihuonekaasupäästöistä. Vähentämällä autoilua ja suosimalla pyörää ja joukko-liikennettä vähennät päästöjä, sillä suurin osuus tieliikenteen päästöistä syntyy lyhyistä, vain muutaman kilometrin pituisista matkoista. Pitkillä matkoilla raideliikenne on ympäristöystävällisin liikennemuoto.
Suomenlahti on yksi tiheimmin liikennöidyistä merialueista. Vuosittain Suomenlahdella liikennöi noin 40 000 alusta, joista öljytankkereita on noin 6500. Meriliikenne aiheuttaa päästöjä ilmaan sekä jätevesipäästöjä. Ilmapäästöinä syntyy typen- ja rikinoksideja sekä kasvihuonekaasuja. Itämerellä liikennöivien alusten jätevesipäästöistä aiheutuu typpipäästöjä 356 tonnia ja fosforipäästöjä 119 tonnia vuodessa. Vaikka määrä on maatalouden päästöihin verrattuna vähäinen, päästöt tapahtuvat pääasiassa kesällä, jolloin levien kasvukausi on parhaimmillaan ja nämä ravinteet ovat leville suoraan käyttökelpoisessa muodossa. Kun lähdet risteilylle Itämerelle, valitse laivayhtiö, joka tuntee vastuunsa ympäristöstä.
Energiantuotannon ja liikenteen päästöt kiihdyttävät myös ilmastonmuutosta, jonka seurauksena Itämeren alueella lämpötilan on arvioitu nousevan ja talvisateiden lisääntyvän. Talvisateet lisäävät ravinteiden huuhtoutumista mereen, mikä puolestaan lisää entisestään rehevöitymistä. Sateiden lisääntymisen myötä myös suolapitoisuus Itämeressä vähenisi, jolla olisi erityisesti vaikutusta suolaisessa vedessä viihtyviin lajeihin. Veden lämpötilan nousu lisäisi todennäköisesti vieraslajien määrää, sillä moni lämpimän veden laji pystyisi kotiutumaan Itämereen helpommin. Talvien leudontuminen vaikuttaisi myös jääpeitteen laajuuteen ja jään paksuuteen. Erityisesti jäällä pesivät hallin ja norppa kärsisivät jääpeitteen ohentumisesta.
Maailmalla kaupunkien ympäristöhaittojen kuten hulevesien ja ilmansaasteiden vähentämiseen on alettu käyttää viherkattoja. Viherkatot ovat elävällä kasvillisuudella peitettyjä rakennusten kattoja, joilla on kaupunkiympäristössä monia hyötyjä.
Kaupunkiympäristössä useat pinnat ovat vettä läpäisemättömiä, jolloin sadevedet kuormittavat viemäriverkostoa. Viherkatoilla hulevesiä saadaan vähennettyä, sillä vesi imeytyy viherkattojen kasvillisuuteen ja kasvualustaan. Viherkatot parantavat kaupunkien ilman laatua, sillä kasvillisuus sitoo saastehiukkasia ja -kaasuja. Kasvillisuudesta haihtuva vesi viilentää ilmaa, mikä auttaa kaupunkiympäristön pintojen liialliseen lämpenemiseen. Lisäksi viherkatot lisäävät kaupunkien viihtyisyyttä ja tarjoavat elinympäristöjä. Ne houkuttelevat lintuja, perhosia ja muita hyönteisiä. Viherkatoilla voidaan vähentää myös meluhaittoja, sillä epätasaiset pinnat heijastavat ääniä vähemmän kuin kaupunkien kovat pinnat.
Suomessa Helsingin yliopisto tekee tutkimusta, jonka tarkoituksena on selvittää, miten viherkatot soveltuvat osaksi suomalaista kaupunkirakennetta ja rakentamiskulttuuria.