Halli eli harmaahylje (Halichoerus grypus)
Halli on Itämeren suurin nisäkäs. Aikuinen uros voi olla yli 2 metriä pitkä ja painaa jopa 300 kg; naaraat ovat pienempiä.
Hallit ovat todellisia ulapan eläimiä, jotka vaeltavat koko Itämeren alueella. Ne ovat myös suhteellisen sosiaalisia eläimiä ja kerääntyvät ympäri vuoden useiden kymmenien tai jopa tuhansien eläinten ryhmiksi lepopaikoilleen. Suomenlahdella on useita karvanvaihto- ja lepoluotoja. Osa näistä on vuonna 2001 suojeltuja hylkeidensuojelualueita. Niiden tärkeimmät lepopaikat ovat Itämeren keskiosissa Virossa, Ruotsissa, Suomessa ja Ahvenanmaan saaristossa. Suomenlahdella Viron aluevesillä tunnetaan kolme lepopaikkaa: Krassin saaren alue sekä Uhtjun ja Malusin saaret. Näistä viimeinen on pysyvästi asutettu lepopaikka.
Itämeren hallikanta laski 1970-luvulla noin 4 000 yksilöön. Tehokkaat suojelutoimet ovat 1980-luvulta lähtien kasvattaneet harmaahyljekantaa. Hallien laskentakanta, eli laskennoissa nähtyjen hallien määrä on kasvanut 2000-luvun alun noin 10 000:sta nykyiseen lähes 30 000 eläimeen, joista noin 1 000 elää Suomenlahdella.
Hallit syövät pääasiassa kalaa ja niiden ruokavalion lajikoostumus vaihtelee vuodenajan mukaan.
Halli poikii helmi–maaliskuussa. Emo synnyttää yhden valkoturkkisen poikasen ajojäälautalle. Sen poikasturkki vaihtuu aikuisen turkkiin noin 3 viikon iässä. Jäättöminä tai vähäjäisiä talvina hallit synnyttävät luodoille tai saarille. Poikanen painaa syntyessään 10–12 kg ja saa pari kiloa lisää painoa päivässä emonsa rasvaista maitoa imiessään. Poikaset alkavat etsiä itse ravintonsa noin kuukauden ikäisinä.
Halli elää yleensä 15–25-vuotiaaksi, mutta jopa 40-vuotiaita yksilöitä on tavattu. Aikuisilla halleilla ei ole luontaisia vihollisia. Poikaset voivat joutua merikotkan ja meri- tai harmaalokin saaliiksi.
Ympäristömyrkkyjen, kuten PCB:tä ja DDT:t, pitoisuuksien vähentyessä hylkeiden lisääntymisterveys on parantunut. Hallinaaraiden lisääntymisterveys on nykyisin normaali. Jatkuva tutkimustyö, mukaan lukien radiolähettimien käyttö hylkeiden tutkimisessa, auttaa meitä ymmärtämään hylkeiden elämää.
Halli on suojeltu Virossa ja Venäjällä. Suomessa hallia ei ole suojeltu, mutta niille on säännelty rauhoitusajat, jolloin lajia ei saa metsästää.